keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Vallankumouksen uusi toimintakulttuuri on uudenlaista elämistä


Vallankumouksen uusi toimintakulttuuri on henkilöstön toimimista yhteen


Vallankumouksen uusi toimintakulttuuri on muutoksen mahdollistamista


Uuden toimintakulttuurin muutoksia - ASKEL 5: Grillikota

Kunnan rakennusmestarille soitettu ja lupa grillikodalle on saatu. Grillikota valmistuu ensi kesäksi. Talkoovoimin tai ilman.

Uuden toimintakulttuurin muutoksia - ASKEL 4: Iltaruoka


Iltaruokaa on tehty itse. Asukkaat ovat olleet mukana pilkkomassa kasviksia, kuorimassa pottuja ja tekemässä iltaruokaa. Hyvin on maistunut asiakkaille. Makkaroita on kärvistetty voilla ja tehty muuta terveellistä ja vähemmän terveellistä. Pottuvoita jos jää, niin siitä ollaan paistettu perunarieskaa tai pottupuuroa. Köyhiä ritareita ja kermaa.

Uuden toimintakulttuurin muutoksia - ASKEL 3: Elämyksellinen ruokailu

KERMAA, VOITA JA SALASUOLAA

Vapautta tehdä epäterveellistä ja vähän kiellettyäkin. Ternimaidosta juustoa, mustikat on saatu metsästä ja kermaa lorautettu päälle, muikkuja on paistettu… Lupa tehdä asukkaille ja asukkaiden kanssa sitä, mikä maistuu ja mitä on kivaa tehdä yhdessä.

KANANMUNIA EI TARVI KERJÄTÄ

On pysytty paistamaan kanamunia, kananmunia tulee asukasta kohden yksi, pystytty paistamaan pannaria eikä tarvitse selittää jokaista sanaa. Nyt on jossain määrin helpommaksi mennyt…

ELETÄÄN KAUSIEN MUKAAN

Sadonkorjuu, grillijuhlat, puolukoiden puhdistamista, eri vuodenajat näkyy.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Uuden toimintakulttuurin muutoksia - ASKEL 2: Kasvimaa

"Ensin menin ja ehdotin, että meidän pitäisi saada kasvimaa. Siitä oli puhuttu jo vuosia muidenkin talojen kanssa. Onneksi meillä oli sellainen ropsakka työihminen, naisihminen, joka tykkäsi tehdä ryskätöitä. Ensin kierrättiin talon varastot, sieltä ei löytynyt työkaluja, joten tuotiin kotonta taikot ja lapiot. Ruusupehkot lähti pois ja tilalle tuli kasvimaa. Asukkaat olivat mukana ja käänsivät sillä taikolla maata. Aulikki asukkaitten kanssa pani sitten potut maahan ja oli kylvänyt porkkanan ja salaatin siemenet. Sipulit oli kanssa sitten istutettu.

Porkkanoita on syötykin jo. Salaatinlehtiä on syöty jo aiemmin. Toissapäivänä haettiin porkkanoita välipalaksi ja niistä tehtiin sellaisia tikkuja. Toiselle talolle jätettiin myös tilaa kasvimaalle."




"Niin ja ne viinimarjapensaat tietysti."

"Yhtenä päivänä oli asukkaan kanssa ulkona ja tuumattiin, että pittää kohta nuo potut kaivaa. "Se on se pirunkoura paras potunkaivussa", mikä ihmeen pirunkoura, ihmettelin, " Se on viispiikkinen, ohuet piikit, sillä saa ne potut niin ettei rikkoonnu." - Merkityksellisyys ja tarpeellisuus elämässä syntyy arjen pienissä kohtaamisissa, itse elämässä.

"Kaikenlaisia vouhotuksia." - Kaikki työkulttuurin kehittäjät kohtaavat vastustusta ja vähättelyä. Taivalkoskelaista kehittäjää se vain vahvistaa. Ensi kesänä vouhotetaan kunnolla.

Ensi keväänä nousee Taivalkosken vanhusten iloksi 2000 kevätkukkaa."

Vallankumouksen uusi toimintakulttuuri on sanatonta viestintää


Mitä huomenna lupaamme tehdä?
Silmiin katsominen
- Menen istumaan asukkaan kanssa samalle tasolle ja kerron mitä on ruokana. Kun avustan syömisessä katson silmiin.
- Menen ihmisen luokse, katson häntä silmiin, nyökyttelen, hymyilen ystävällisesti ja sanon: olen Jaana huolissani sinun hyvinvoinnistasi
- Insuliinia pistettäessä juttelen ihmisen kanssa ensin, katson häntä korostetusti silmiin ja kysyn mihin kohti pistos annettaisiin

Malttia ja rauhallisuutta
- Kun puhelin soi ja siellä voi olla kriittinen omainen, niin hymyilen puhelimessa ja olen maltillinen ja rauhallinen, niin että omainen aistii hyväntuulisuuden
- Olen maltillinen, rauhallinen ja ystävällinen, kun haen asiakasta seitsemättä kertaa kahville

Tämä hetki on sinua varten
- Istun asiakkaan viereen, otan olkapäästä kiinni ja me keskustellaan ja puhutaan tavallisia asioita, ihan kaikkea
- Kysyn, mitä asukas haluaa tehdä

Tervehtiminen
- Tervehdin asukkaita ja työtovereita heti aamusta
- Käyn koskettamassa, tervehdin hymyillen
- Kysyn mitä kuuluu
- Tervehdin kaikkia ketkä aamulla tulevat työmatkalla vastaan

Kuuntelua
- Kuuntelen, tarkkailen ja rakennan pikkaisen parempaa äänimaailmaa. Iltaääniä, aamuääniä, yöääniä - mitä siellä kuuluu, mitä siellä pitäisi kuulua?

Vallankumouksen uusi toimintakulttuuri on puhetta




Vallankumous = asiakas nousee keskiöön - asiakkaan, hyvän ja toimivan työyhteisön ja toimintakulttuurin vallankumous

Lupa tehdä toisin ja sitä myös edellytetään. Alhaalta ylös lähtevä kehittämisen kulttuuri. Pieniä tekoja ja paljon toistoja, jotka muuttavat askeleet isoiksi.

Aiemmin annettu valmiiksi valmiit toimintamallit ylhäältä alaspäin. Mitä minun pitää tehdä? Nyt on lupa ajatella itse, oman ammatin ja ammattitaidon kautta. Mitä minun pitää saada aikaan?




Uuden toimintakulttuurin muutoksia - ASKEL 1: Kanat




Uusi toimintakulttuuri sietää häiriöitä. Kaikki ei välttämättä tapahdu suunnitellulla tavalla.

Meille tuli neljä kanaa ja kukko. Ne munivat yhteensä kuusi munaa päivässä. Olimme aluksi varmoja, että kukkokin munii, mutta kanat olivatkin vain niin ahkeria.

"Jos ne olisi minun kanoja, niin minä tekisin niille näin." Sanoi metsästäjämies, jonka ikkunan alla kukko kiekui aikaisin. - Elämään kuuluu erilaisia asioita, erilaisia tunteita ja ärtymystäkin. Voi olla hyvä, että emme tee ihmisen elämästä tylsää. Metsästäjän kuuluukin haluta tappaa.

"Työtä Taivalkoskelle -hankkeen työntekijät tekivät häkin. Minun mies oli yksi niistä työntekijästä (ylpeällä äänellä)." - Ylpeys omasta työstä on olennaista, nähdä konkreettinen käden jälki. Vanhuspalvelut voi tarjota vaikka kuinka paljon työtä rakentajille, korjaajille ja puutarhureille. Ylpeys omasta - ja puolisonkin - työstä rakentaa uutta toimintakulttuuri.

"Se lähti siitä, että minä soitin Ulla Majavalle ja pyysin heitä tekemään meille kanahäkin."
"Puhuin hänelle kanoista. Hän ihmetteli, että ihan mahtavaa, voiko tämä olla tottakaan." Yhteistyö kunnan eri toimijoiden välillä lähti innostuneena liikkeelle. Esteitä ei tuntunut olevan. - Miljoona vuotta saadaan istua "organisaatiorajat ylittävissä"-työryhmissä ja miettiä yhteistyön esteitä. Kun tartutaan yhteiseen asiaan, häkki syntyy tuosta vain. Ja paperit täytetään jälkikäteen. Uudessa toimintakulttuurissa laitetaan usein toimeksi heti ja sitten mietitään.

"Lapsia ja aikuisia on käynyt katsomassa kanalaa. Kun sana on kiirinyt, he ovat vain tulleet paikalle. Varsinkin omaisista on ollut hauskaa. Jotain tekemistä vanhustentalolla" - Haluamme toimintaa ja elämää palvelutaloihin. Silloin tällöin käy vieraina lapsiryhmiä laulamassa. Jos neljä kanaa tekee lasten ja aikuisten vierailuista päivittäisiä, iloisia tapahtumia, niin mihin tarvitsemme niitä kehityshankkeita.

"Meillä oli yksi mies ja nainen. Nainen oli pyörätuolissa. He kysyivät, jos voisivat mennä katsomaan kanoja. Ihmettelimme, miten pitkään he kanoja katselevat eivätkä tule kahville. He löytyivät palvelukeskuksen bingosta." - Kurittomuus voi olla vanhallekin ihmiselle huikean tärkeä asia. Pikkuisen sydämentykytystä hoitohenkilökunnalle ehkä juuri tuolla hetkellä. Mutta jälkikäteen kertoja nauroi koko ajan oli selvästi ylpeä työstään ja asukkaidensa.

" Kananmunatuotoilla olemme ostaneet bingopalkintoja!" - Eikö tämä ole sitä arjen innovatiivisuutta?

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Uusi valllankumous on tulossa.

Hei Onko tapahtunut muutoksia edellisen ja tulevan koulutuksen välissä. Laitetaanko tänne mitä olemme tehneet? Pihlajassa olemme toteuttaneet liukuvaa työaikaa. Liukuva aamiainen, asukkaat tulevat aamiaiselle kun heräävät. Puutarha on vaiheessa, arkkitehdin suunnitelmiin ei saada koskea. Joten pikkuhiljaa ja huomaamattomasti, tänne viidakko syntyy :) Eläimiä on ollut työntekijöiden mukana, osana asukkaiden arkea. Naapuriin on tullut kanoja ja kukko, kukko aamulla herättelee. Saunasuunnitelmat on vaiheessa. Tietenkin meillä sauna lämpiää kuutena päivänä viikossa. Toiveena on saada omat saunavuorot ja muu extra päälle. Vanhusten oikeudet on tullut näkyviin, tekevät omia päätöksiä monesti päivässä. Marjoja, muikkuja ja vastanteko välineet tuotu. Tehneet itselleen vastoja ja nauttinut saunassa vihtoen. Syksyn mittaan nautitaan tuli ja tähtitaivaasta. Olisi mukavaa jos se kota tulisi tuonne Pesiönlammen rannalle, jossa iso laituri, josta voi pyörätuoli asukas kalastaa. Kaikkia toiveita ja haaveita on asukkailla ja hoitajilla. Mietityttää miten aika riittää. Joten pienetkin muutokset on hyväksi, kun pidämme muutokset realistisina.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Päivitys Hyvän elämän vallankumouksesta

Johtajan vaaleanpunaiset kengät osa 2
Muutos ravistelee mielemme tasapainoa. Joudumme epämukavuus alueelle, kun muutokset ravistelevat pysyviksi luultuja rakenteita. Muutos pelottaa, joskus jopa ahdistaa. Osa meistä tosin kuolee tylsyyteen, jos rakenteita ei koskaan ravistella. Valmiutemme kohdata muutoksia on siis hyvin yksilöllinen. Siinäpä siis haastetta työelämään, kun osa menee kaasu pohjassa, toisten tehdessä suorastaan paniikki jarrutuksia. Ehkä tärkeintä onkin lopulta tekemämme yhteinen matka?

Taivalkosken hyvän elämän vallankumouksen alas ampujia on ilmaantunut ihan kiitettävästi, mutta koska tavoite on hyvä, niin aito matkan teko jatkukoon. Upeat kehittämisideat ovat tulleet työntekijöiltä, asiakkaiden lisäksi parhailta asiantuntijoilta. Tavoitteiden toteuduttua maalissa odottaa hyvä elämä taivalkoskelaisille vanhuksille. Työntekijöillä ja vanhuksilla on vapaus valita, vapaus toimia ja ennen kaikkea nauttia hyvästä elämästä. Vanhuksilla ja työntekijöillä on lupa toimia. On lupa elää elämää, tehdä valintoja ja olla luova.

Vanhustenhuollon yksi ikävä piirre on tällä hetkellä se, että kun esimerkiksi saadaan palveluasumispaikka jäädään helposti yksiköiden seinien sisälle. Yksiköistä tulee helposti laitosmaisia, kun niissä aletaan sairaalamaisesti pyörittämään rutiineja. Tätä emme Taivalkoskella halua. Tulemme myös yksiköistä ulos. Käytämme kunnan palveluita siinä missä muutkin kuntalaiset. On elämää kodissa ja on elämää kodin ulkopuolella, siitä muodostuu eväitä hyvälle elämälle. Taivalkosken kokoinen kunta on juuri sopivan kokoinen kunta tällaisten kehittämistoimien läpiviemiselle. Tunnemme toisemme, luotamme toisiimme ja tavoite on hyvä sekä aito.

On ollut hienoa huomata miten vallankumous on herättänyt keskustelua vanhustenhuollon tilasta ja kehittämistarpeista. Surullisinta olisi, jos aihe ei koskettaisi tai kiinnostaisi ketään.

Kirsi Alatalo
sosiaali- ja terveysjohtaja

Ajatuksia vallankumoukseen liittyen

Tervehdys!

Kirjaanpas vähän vaikka tähän omia ajatuksiani Taivalkosken Hyvän elämän vallan kumoukseen liittyen. Hauska oli katsoa tätä videota... varmaan olisi hyvä aina pyöräyttää omallakin koneella... Ettei ”virta” loppuisi... Joten pyydän sitä itselleni, kunhan tapaamme…

On tärkeää muistaa, miksi me olemme lähteneet tekemään tätä ”vallan kumousta”? Tämä on positiivinen vallankumous! On tärkeää muistaa, että tämän vallankumous ei ole tarkoitus saada sulkia omaan hattuun. Tarkoitus ei ole olla jotenkin parempi… päästä julkisuuteen, saada ihailua tai tehdä elämä itselle helpoksi… Ei, ei, ei! Tämän vallankumouksen tarkoitus on kääntää katsettamme ja herättää ajatuksiamme oman kotikuntamme, meille kaikille tärkeän, kauniin ja rakkaan Taivalkosken ikääntyvään väestöön. Ilman heitä, emme saisi täällä asua ja tehdä työtämme… On tärkeää herätä ajattelemaan ikääntyviä!

Olemme hyvällä asialla. Eilen olimme palvelukeskus Katajassa asukkaiden ja omaisten yhteisellä iltapäiväkahvilla. Koolla oli lähes 70 ihmistä… Oli ilo huomata kuinka paljon ajatuksia ja mielenkiintoa nämä meidän suunnitelmat ovat herättäneet. On mukava saada kannustavia viestejä yksityisesti. Ne lämmittävät sydäntä... Haluan jakaa niitä täällä julkisestikin… On ilo kohdata asukkaita, jotka ovat oivaltaneet asian ja huokaavat uskomattomat sanat: "Siis, mekö saisimme täällä pyyhkiä pöytiä. Minä olen sitä aina kotona tehnyt" (kotona edesmennyttä vaimoaan auttaen, pöydät puhdistanut mies) "Olenhan minä ajatellut, että olisi kai se mukava harvakseltaan käydä laittamassa tuolla keittiössä ruokaa. Nyt varsinkin, kun se on vapaaehtoista" (40 vuotta keittiöllä työskennellyt). ”Olisihan se mukava istuskella kesällä siellä auringon paisteessa ja vetästä vaikka savut" (eräs pappa kun puhuin pihan somistamisesta). ”Olenhan minä ajatellut, että nykyaikana vanhuksia pidetään liian aikaisin liian vanhana…” ”Kyllähän me vielä jotain tehtäisi, kun olisi mahdollisuus” (varmaan yli 80 – vuotias nainen). ”Niin tuntuuhan se kummalta, kun yhtäkkiä onkin niin, että ei saa tehdä enää mitään” (eräs lähellä istuva mies). Puhuimme ruoasta. Kysyin mikä ruoka maistuisi? Vastaus: ” kalakeitto. läskikastike, -soossi, kalalaatikko, lihalaatikko, matikkapottu jne.

Näiden kannustavien ja mieltä lämmittävien ja virtaa lisäävien viestien lisäksi olemme saaneet paljon viestejä, joissa ollaan hyvin huolissaan, miten henkilöstö jaksaa? Onko heitä kuultu? Onko heillä aikaa ja voimia raskaan työn lisäksi vielä tällaiseen "humputteluun" "Ovatkos vakuutukset kunnossa?", "Ovatkos hygieniapassit kunnossa?” ”Entäs vanhuksilla?" "Hiljentäkäähän vähän! Hyvähän se on tuolta toimistosta suunnitella, ihmisen joka ei tiedä eikä tunne käytännön tilanteita. Onko kuultu perustyöntekijöitä?" ”Ei vanhukset jaksa enää” ”He ovat tehtävänsä tehneet” ”Ei he halua” ” Nyt on meidän vuoro tehdä heidän puolestaan ja heidät onnelliseksi!” Nämä ovat tärkeitä todella viestejä. Jokaiseen viestiin näihin meidän pitää paneutua... Miettiä asiaa ja kysymyksiin on vastattava. Asioita pitää hoitaa mallikkaasti. On huomioitava yleiset ohjeet ja säädökset.

On tosiaan mukava huomata, että myös nämä korjaavat viestit ja palautteet tulee perille asti. Me tarvitsemme niitä. Ne antavat meille lisää ajatuksia ja ideoita! Ne ovat merkki siitä, että asia on tärkeä ja se kiinnostaa. Palvelujen kehittämisen takana ollaan. On mukava huomata, että ikäihmisten asiat kiinnostaa. Se on virkeän väestön merkki, että mietitään miten vanhuksemme, heitä hoitavat jaksaa. Lisäksi on hyvä ja tärkeää muistuttaa meitä näistäkin asioista. Ne kun saattaa innostuksen tiimellyksessä jäädä vähemmälle huomiolle... Säännöt, lait ja asetukset niistä on hyvin tärkeää muistuttaa... Tärkeää on kuitenkin muistaa myös se, että emme voi seurata sivusta sitä, kun yhä suurempi joukko äitejämme, isiämme, tätejämme, setiämme, mummojamme, pappojamme, meidän tärkeitä ikäihmisiä, heitä jotka ovat meidät kasvattaneet, kouluttaneet ja meille hyvät olosuhteet mahdollistaneet; tehdä työtä ja nauttia elämästä, harrastaa, kyllästyvät elämään, eivät jaksa innostua, kuihtuvat ja kutistuvat toiminnan ja virikkeiden puutteessa.

Me emme voi, emmekä saa ajatella heidän puolestaan. Me emme saa jättää huomioimatta heidän toiveitaan, me emme saa viedä heiltä innostusta ja aktiivisuutta huolehtia asioista joihin heillä on vielä voimavaroja. Siis toimikaamme, puhukaamme ja mahdollistakaamme heille hyvä elämä ”hautaan asti.

 Ritva